Sadie Jones: Kotiinpaluu

Luin aiemmin suomennetun Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta ja pidin siitä kovasti. Kotiinpaluu on Jonesin esikoisromaani, mutta se suomennettiin vasta nyt. Hieno, mutta surullinen lukukokemus!

Kotiinpaluu on kirja perheistä, joissa ihmiset eivät osaa ilmaista tunteitaan ja elää toistensa kanssa. Päähenkilö Lewis on 10-vuotias, kun hänen äitinsä kuolee. Lewisin isä ei osaa käsitellä tilannetta millään tavalla, ja Lewis jää surunsa kanssa ihan yksin. Jo 5 kuukauden kuluttua äidin kuolemasta isä tuo kotiin uuden nuoren vaimonsa, josta ei ole Lewisille mitään tukea. Lewisin tunteet ja käsittelemättömät asiat patoutuvat ja 17-vuotiaana hän tekee jotakin, josta joutuu kahdeksi vuodeksi vankilaan.

Kirja alkaa siitä, kun Lewis pääsee vankilasta. Aiempia tapahtumia käydään takautumina läpi. Lewisin perhe asuu pienessä kylässä Lontoon ulkopuolella, maalla. Jones kuvaa kylän valtarakenteita ja tyhjänpäiväisiä seurapiiritapahtumia, joita Lewisin äiti aikoinaan inhosi, mutta suhtautui niihin kuitenkin huumorilla. Lewis on yksinäinen lasten joukossa, mutta aina reilu kaikkia kohtaan. Ainoa ymmärtäjä on muutamaa vuotta nuorempi Kit, joka pyörii porukan perässä väkisin ja jota pienimpänä aina vähän kiusataan.

Lewisin palattua vankilasta lukija miettii, eikö hän olisi voinut mennä jonnekin muualle? Tapahtumat tuntuvat etenevän vääjäämättä tosi huonoon suuntaan. Onneksi poispääsymahdollisuuden tarjoaa kutsu palvelukseen, mutta ehtiikö Lewis sinne ennenkuin tapahtumat etenevät liian pitkälle? Lukijan - ja Lewisin - palkitsee lopussa lupaus uudesta mahdollisuudesta, jonka paljastan teille, koska kirjan tapahtumia on siten helpompi kestää. Kiitos myös lopussa tohtori Straechenille! :-)

Katja Kettu: Yöperhonen

Yöperhosen tapahtumat sijoittuvat 1930 - 1950 -lukujen Neuvostoliittoon, välillä liikutaan myös nykyajassa. Kirjan päähenkilö, Irga Malinen, valkokenraalin tytär Pohjois-Suomesta, loikkaa rajan yli miehen perässä. Elämä Neuvostoliitossa ei olekaan niin auvoista kuin Irga on kuvitellut, miestäkään ei löydy ja Irga odottaa lasta. 1930-luvulla Stalin ryhtyy siirtämään kansan- ja muita vallankumouksen vihollisia leireille. Sinne joutuvat myös Suomesta tai muualta Neuvostoliittoon loikanneet. Irga ja marilainen Elena joutuvat Vorkutaan leirille, jossa työskenneltiin kaivoksissa. Vorkutassa leiriläiset joutuivat elämään - ja monesti kuolemaan - epäinhimillisissä oloissa Stalinin kuolemaan ja suojasäähän saakka.

Katja Ketun kieli ja kirjoitustyyli on yhtä ronskia kuin Kätilöstä muistan. Asiat puhutaan niiden oikeilla nimillä tai vielä räävittömämmin. Seksuaalisuus ja ruumiillisuus kuvataan kaunistelematta. Kettu käyttää paljon murresanoja, lainailee sanoja marin kielestä tai venäjästä ja keksii varmaan paljon omiakin sanoja. Vorkutan leirin tapahtumat, Elenan ja Irgan pärjääminen siellä, ovat kirjassa pääosassa. Toisena juonena kulkee Marin pienessä kylässä 2000-luvulla tapahtuva tarina, joka liittyy kronologisesti Irgaan. Yhtenä lisämausteena on vielä juonikuvio, jonka mukaan Volodja-presidenttikin liittyisi jotenkin Irgaan...

Kirjan lopussa on pitkä lähdeluettelo; Kettu on perehtynyt tarkasti loikkarien, marien, ylipäätään suomalaissyntyisten kohtaloihin Neuvostoliitossa. Tämä ei mitenkään häiritse eikä vaikuta lukukokemukseen, mutta lopussa lähteet tekevät vaikutuksen: kaikki tuo kauheus on oikeasti ollut totta. Ja on edelleen jossain päin maailmaa.

Marja-Leena Toukonen: Sanaton

Marja-Leena Toukonen kuvaa kirjassa "Sanaton – silta myyttiseen tietoisuuteen" omaa myyttisen kokemuksen metsästystään, Sanattoman etsintää. Sanattomalla tarkoitetaan nimensä mukaan kokemusta tai tunnetta, jota ei voi sanoin kuvailla. Ja kuitenkin kyse on niin tärkeästä ja ihmisyyteen olennaisesti kuuluvasta asiasta, että yritettävä on.

Toukonen vie lukijan mukaansa etsintämatkalle tieteen, taiteen, filosofian ja uskontojen maailmaan. Hän kuvailee ja havainnoi, miten Sanaton esiintyy erilaisissa ympäristöissä, ja miten erilaiset lähestymistavat soveltuvat Sanattoman kuvailuun. Sanaton yrittää löytää sanoja mystisen kuvaamiseen, ja onnistuukin paikoitellen mukavasti.

Marja-Leena Toukonen on filosofian lisensiaatti, kirjailija ja kääntäjä. Hän toimii vapaana kirjailijana, tutkijana ja valmentajana. Sanaton on mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää lukemista kaikille filosofiasta, mystisestä kokemuksesta ja mytologiasta innostuneille.

Laura Lindstedt: Oneiron

Vuoden 2015 Finlandia-palkinnon saanut Oneiron on komea kirja. Seitsemän naista kohtaa unenomaisessa, kuolemanjälkeisessä välitilassa, josta kukaan ei pääse pakoon. Ainakaan heti.

Kirja on täynnä vaikeita nimiä, minulla ainakin kesti pitkän tovin hahmottaa kuka naisista on kukin ja mistä maasta kotoisin. Juutalainen performanssitaiteilija Shlomith-Shkhina, moskovalainen kirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänpotilas Rosa Imaculada, marseillelainen odottava äiti Nina, syöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat joutuneet yhteen tietämättä miksi. Jokaisen tarina selviää vähä vähältä, ja jokaisen elämään liittyy yllätyksiä.

Lukijana ei voi kuin ihastella Lindstedtin uskomatonta perehtymistä jokaisen naisen tapaukseen. Teksti pursuaa pieniä yksityiskohtia ja tarkkoja tietoja, ei ole kirjailija päästänyt itseään helpolla. Helpolla ei pääse lukijakaan, mutta teksti palkitsee kyllä. Ei saanut turhaan tämä kirja Finlandiaansa.