tiistai 24. syyskuuta 2013

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäki on 38-vuotias kustannustoimittaja, joka miettii elämänsisältöjensä mielekkyyttä ja kaipaa vaihtelua. Hän on innostunut tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen Sei Shonagonin Tyynynaluskirjasta ja haluaa tutustua paremmin tähän naiseen ja hänen kirjalliseen tuotokseensa.

Tyynynaluskirja on kokoelma lyhyitä tekstejä, runoja, listoja ja päiväkirjamerkintöjä. Kankimäki löytää niistä paljon yhtäläisyyttä nykyajan blogiteksteihin, Twitter-viesteihin ja Facebook-päivityksiin. Kaiken kaikkiaan Sein kirjoitukset – ainakin ne osat, jotka Kankimäki on valinnut kirjaansa –  vaikuttavat yllättävän tuoreilta ja ajankohtaisilta ottaen huomioon, että ne on kirjoitettu tuhat vuotta sitten.

Kankimäki päätyy ottamaan töistä vuorotteluvapaata, jonka aikana hänen on tarkoitus tutkia Sein elämää. Hän onnistuu saamaan apurahoja ja kustannussopimuksen kirjalleen ja  lähtee kolmeksi kuukaudeksi Kiotoon. Ainakin japanin kieltä taitamattomalle tietojen saaminen Seistä tuntuu olevan erittäin vaikeaa. Hän näyttää olevan lähes unohdettu ja jääneen kuuluisampien kirjailijoiden varjoon.

Kankimäen kirja on lumoava! Esikuvansa Sein tapaan hänkin koostaa kirjansa erilaisista teksteistä. Toistoa kirjassa on aika paljon, mutta ei sekään oikeastaan haitannut. Kirjallisten ansioiden lisäksi kirjassa on paljon tietoa Japanin kulttuurista, tavoista ja historiasta. Ehdottomasti suositeltavan arvoinen kirja!!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Gabi Köpp: Kunpa en olisi ollut tyttö

"Kunpa en olisi ollut tyttö" kertoo Gabi Köppin tositarinan toisessa maailmansodassa. Saksa on jo häviämässä sodan, ja venäläiset ovat vyöryneet Puolan läpi Saksan itäosiin, ja osa siviileistä on jäänyt linjojen taakse. 15-vuotias Gabi lähtee pakomatkalle sisarensa kanssa junalla. Juna joutuu kuitenkin venäläisen tykistötulen kohteeksi, ja pakomatka katkeaa lumiselle taipaleelle. Gabi onnistuu pakenemaan junasta, mutta siitä koettelemukset vasta alkavat.

Gabi Köppin tarina on oiva muistutus siitä, miten sota kohtelee kaltoin kaikkia osapuolia, ja jokaisella on omat kauhutarinansa kerrottavana. Juutalaisten kohtalot lienevät tunnetuimpia, venäjän nälänhädästä tiedämme, ja omat suomalaisten kokemukset ovat muistissa, mutta eivät saksalaisetkaan helpolla päässeet. Sota näyttää tuovan ihmisluonteen alimmat piirteet tehokkaasti esiin, ja toisen ihmisen kärsimykseen tottuu. Gabin kohtalossa korostuu vielä omienkin kovuus – vanhemmat naiset uhraavat nuoren tytön mielellään, kunhan itse pysyvät turvassa. Itsesuojeluvaisto menee moraalin edelle.

Gabi ei saanut kertoa tarinaansa nuorena pitkään aikaan, eikä hänen äitinsä koskaan halunnut kuulla tyttären pakomatkasta. Kun tytär yritti kertoa jotain traumastaan, äiti kielsi puhumasta asiasta. Ilmeisesti aihe oli liian kipeä, ja liian monet olivat kokeneet saman kohtalon. Kunpa en olisi ollut tyttö kertoo tuhansien naisten kohtalosta sodan jaloissa, mutta eivät miehet sen helpommalla päässeet. Gabi ei kuvaile kokemaansa kovinkaan tarkoin, mutta rivien välistä lukija kyllä arvaa tarpeeksi.

torstai 12. syyskuuta 2013

Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa

Suomalaistaustaisen ruotsalaisen Eija Hetekivi Olssonin kirjassa on Susanna Alakoskenkin romaaneista tuttu asetelma: Suomalaissiirtolaisten tytär kamppailee suomalaisuuteen liittyvien huonommuuden- ja häpeäntunteiden kanssa ja pyrkii pääsemään ylöspäin yhteiskunnassa.

Kirjassa seurataan päähenkilön Miiran elämää lapsuudesta aina teini-ikään asti. Miiran elämässä suurin ongelmien aiheuttaja tuntuu olevan kotikielinen koulu: hänet pakotetaan käymään suomenkielistä koulua ja näin ollen hänet automaattisesti suljetaan alempaan luokkaan, häneltä rajataan pois mahdollisuudet elämässä etenemiseen. Mutta Miira ei halua antautua. Hän käyttää kaiken tarmonsa päästäkseen eroon suomalaisuuden leimasta.

Mikään kiltti tyttö Miira ei ole. Hän polttelee merkkinsä kerrostalon rappukäytävään viritetyllä sytkärillä, hän polttaa tupakkaa päästäkseen luokan kovisten joukkoon ja varastaa vaatteita ollakseen ulkoisesti kyllin hyvä. Kotona Miiralla on kaikki hyvin, lukuun ottamatta sitä seikkaa, että vanhemmat ovat suomalaisia. Siellä ei odota alkoholinhuuruinen helvetti vaan turvallinen koti.

Kirja on voimakas ja kantaa ottava. Hieman itseäni ihmetytti, miten pieni koululainen voi olla niin katkeroitunut ja vihan täyttämä kuin Miira heti koulu-uransa alusta.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia

Toisella kymmenellä oleva Nuri on isänsä kanssa lomailemassa, kun hän kohtaa kauniin, keltaiseen uimapukuun pukeutuneen naisen. Kaksitoistavuotias Nuri tuntuu kummallista vetovoimaa Monaa kohtaan, hän rakastuu umpimähkää. Nuri tunteekin suurta kateutta, kun hänen isänsä ja Mona löytävät toisensa ja avioituvat.

Nurin isä perheineen on paennut Libyasta Egyptiin poliittisista syistä. Yhtä lailla kotonaan hän tuntuu olevan myös Euroopan suurkaupungeissa, Pariisissa, Genevessä ja Lontoossa.  Isä on rojalistien kannattaja ja entinen ministeri. Hän kuuluu edelleen Kairon yläluokkaan, perhe elää palvelusväen keskellä kaukana köyhien kaupunkilaisten arjesta.

Seuraava käännekohta Nurin elämässä tapahtuu, kun hän on 14-vuotias: eräällä Euroopan matkallaan isä katoaa! Kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä siitä, kuka sieppauksen takaa on, onko isä elossa vai tapettu. Pikku hiljaa Nurille selviää uusia asioita isän menneisyydestä. Hänen on löydettävä suunta omalle elämälleen ja suhteutettava se isäänsä.

Kirjan tunnelma on vertaansa vailla. Matar paljastaa vain pikku hiljaa, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Paljon jää myös lukijan omien tulkintojen varaan.