perjantai 28. syyskuuta 2012

Colm Tóibín: Brooklyn

Nuori Eilis lähtee 1950-luvulla Irlannista valtameren taakse New Yorkiin paremman elannon perässä. Hän löytää tutun papin avustuksella työpaikan ja asunnon Brooklynista ja asettuu sinne asumaan. Elämän täyttää työ myyjänä tavaratalossa, kirjanpidon opinnot sekä koti-ikävä. Koti-ikävää lievittää kummasti italialaisen Tonyn ilmestyminen kuvioihin. Ikävät uutiset kotoa Irlannista pakottavat Eilisin palaamaan sinne ja hän joutuu vaikeiden valintojen eteen.

Eilis hahmona on todellinen enkeli. Hän on kiltti ja viaton pikkukaupungin tyttö, joka herttaisen ja rehellisen luonteensa avulla voittaa kaikki puolelleen. Jossain vaiheessa tuntui, että hän on jopa liiankin täydellinen.

Kirjassa oli paljon mielenkiintoisia aineksia: nuoren naisen itsenäistyminen ja aikuistuminen, kaukana kotoa asuminen, erilaisten kulttuurien kohtaaminen. Kaikesta tästä huolimatta kirja jostakin syystä jätti kuitenkin ainakin minuun jotenkin etäisen vaikutuksen.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Varpu Tavi: Maanantaisoturin dieetti

Maanantaisoturin dieetti on kansantajuinen ja maalaisjärkinen perusteos laihduttamisesta. Maanantaisoturiksi kutsutaan ihmistä, joka aloittaa uuden uljaan elämän aina maanantaina, loman jälkeen, joulun jälkeen, synttärin jälkeen... Ja aina repsahdetaan takaisin entisiin elämäntapoihin. Kirja kuitenkin julistaa, että ensi maanantai on nyt!

Maanantaisoturi yrittää valottaa syömisen ja lihomisen syitä, ja painottaa luonnollisen ruuan tärkeyttä. Kirjan alku kuitenkin lupasi enemmän kuin mitä loppukirja lunasti. Kenellekään ei liene epäselvää, että terveellinen ruoka ja runsas liikunta ovat kaikille hyväksi. Lopulta vaikutelmaksi jäi vähän turhautunut olo: ok, syön siis vain terveellistä rasvaa, itse alusta loppuun tehtyä luomuruokaa ja riistaa. Mutta mistäköhän ne hirvet ja metsot riittävät koko maailman väestölle? Vai onko maanantaisoturin dieetti tarkoitettu vain pienelle eliittiväestölle?

Kirjassa hyvää oli 99 superruuan lista. Tuostapa voisi valita jotain lisää ruokavalioonsa säännöllisesti. Ja muistaa kiinnittää enemmän huomiota syömänsä rasvan laatuun.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Haruki Murakami: Norwegian wood


Haruki Murakami on vuonna 1949 syntynyt japanilaiskirjailija, jota tituleerataan jo yhdeksi maailman parhaista kirjailijoista. Hänen kirjoistaan otetaan miljoonapainoksia, ja varsinkin Japanissa hän on kulttihenkilö. Usein kirjojen teemana on yksinäisyys ja vieraantuminen yhteiskunnasta, mutta Murakami taitaa myös huumorin vaikean lajin.

Norwegian wood kertoo 1960-luvun opiskelijaelämästä Japanissa, mutta on teemoiltaan hyvin yleismaailmallinen. Kirjan päähenkilö Toru Watanabe muistelee nuoruusvuosiaan ja rakastettujaan Tokion opiskeluvuosilta. Aikuistuva Watanabe ajelehtii opiskelun, seksin, ystävyyden, sairauden ja surun valtamerillä. Watanabe on yksinäinen susi, joka kuitenkin kohtaa muutamia itselleen todella merkittäviä ja mielenkiintoisia ihmisiä.

Murakamin Japanin kuvaus on mielenkiintoista luettavaa länsimaalaiselle. Kaikki on tavallaan tuttua, ja rakkaus ja sen vaikeudet yleismaailmallisia, mutta idän erilainen kulttuuri tuo kuitenkin kirjaan oman sävynsä. Murakami on loistava kertoja, ja vaikka aihe välillä on melkoisen synkkäkin, mahtuu kirjaan myös huumoria ja uskoa elämään.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

Hollannin maaseudulle lammastilalle sijoittuva kirja toi väistämättä mieleen Anne B. Ragden mainion Berliininpoppelit-sarjan. Hyvin samanlaisia tunnelmia oli tarjolla tässäkin kirjassa, jossa maatilallaan iäkkään isänsä kanssa asuva poikamies alkaa kaivata muutosta elämäänsä. Huumoria Ragden kirjoissa oli kyllä enemmän.

Lammastilallinen Helmer on ikänsä  asunut isänsä kanssa kotitilalla, lyhyttä opiskelujaksoa Amsterdamissa lukuun ottamatta. Hänen kaksoisveljensä Henk on kuollut jo nuorena, ja tämä tapaus tuntuu jääneen käsittelemättömäksi perheen sisällä. Nyt myös äiti on kuollut, ja Helmer päättää tehdä lopun autoritaarisen isän komentelulle. Hän siirtää lähes liikkumiskyvyttömän isän yläkerran huoneeseen, jossa tämä on poissa silmistä.

Lisää muutoksia Helmerin muuten hyvin hiljaiseen elämään tuo Henkin entisen kihlatun yhteydenotto ja pyyntö ottaa tämän teinipoika joksikin ajaksi maatilalle rengin hommiin hakemaan ryhtiä elämäänsä. Vanhat tapahtumat nousevat näin entistäkin voimakkaammin ihmisten mieliin.

Kirja oli mielenkiintoinen ja vähäeleinen maaseutukuvaus, jossa tärkein paino on ihmisten välisillä suhteilla, menneisyyden läsnäololla nykyisyydessä sekä ihmisen halulla ottaa elämänsä päätöksenteko omaan hallintaan.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Ingo Schulze: Adam ja Evelyn

Ingo Schulze on Itä-Saksassa syntynyt kirjailija, joka on sijoittanut kirjansakin tapahtumat vanhaan kotimaahansa, kesään ja syksyyn 1989, jolloin maan rajat olivat aukeamassa ja koko maa lopulta häviämässä Euroopan kartalta.

Kirjan nimihenkilöt ovat pariskunta Adam ja Evelyn. Adam on vaatturi, joka ei tyydy ainoastaan vaatettamaan naisasiakkaitaan, vaan sopivan tilaisuuden tullen myös riisumaan heitä. Puoliso Evelyn työskentelee tarjoilijana. Elämä Adamin ja Evelynin omassa pikku paratiisissa ei tietenkään jatku ikuisesti. Kun Evelyn pääsee selville Adamin pettämisestä, hän päättää toteuttaa haaveensa lähteä Itä-Saksasta. Suuntana on länsi Tšekkoslovakian ja Unkarin kautta, pakomatkan hän toteuttaa ystävättärensä ja länsisaksalaisen serkun kanssa. Adam ei kuitenkaan halua päästää Evelyniä käsistään ja lähtee vanhalla Wartburgillaan kolmikon perään.

Matkalla Adam törmää nuoreen tyttöön, joka on myös pyrkimässä Unkariin. Hän salakuljettaa tämän autonsa takakontissa rajan yli ja näin seurue kasvaa vielä yhdellä hengellä. Unkariin matka pysähtyy, sinne leiriydytään osottamaan rajojen aukeamista. Paria vaihdetaan tiheään tahtiin ja vuoroon epäillään jokaisen matkalaisen motiiveja loikkaamiseen.

Kirja koostuu suuresta määrästä lyhyitä lukuja, mikä tekee lukukokemuksesta pirstaileisen ja osittain vaikeaselkoisen. Usein uuden luvun alussa on vaikea tietää, kenen suulla nyt puhutaan. Kirja on kuitenkin ihan mielenkiintoinen kurkistus Euroopan murrosvaiheeseen parin vuosikymmenen taakse.