lauantai 23. tammikuuta 2010

Maritta Lintunen: Heijastus

Maritta Lintunen on minulle uusi tuttavuus. Hän on kirjoittanut aiemmin runoja ja novelleja. Viime vuonna ilmestynyt romaani Heijastus kertoo matemaattisesti lahjakkaasta Tuomaksesta. Tuomas on ylioppilaskirjoitusten jälkeen repäissyt itsensä irti despootti-isänsä rekkafirmasta, lähtenyt kotoa ja luonut uran matemaatikkona. Hintana on ollut ihmissuhteiden menetys.

Kertomukseen sotketaan rakkaussuhteita, kateutta ja kostoa pienen kylän verran. Melodramaattisen juonen käänteet ovat kuin suoraan Kauniista ja rohkeista. Lintusen kieli tekee kirjasta kuitenkin uskottavan ja luettavan, hän kuvaa henkilöitään sisältä päin. Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat jotenkin epäonnistuneet elämässään – vaikka ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä, ihmiset ovat onnettomia ja eläneet vuosikausia salaten asioita läheisiltään.

Erikoiseksi kirjan rakenteen tekee se, että siinä liikutaan kolmella eri aikatasolla, nykyisyydessä, menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Vasta aivan kirjan lopussa paljastuu, mistä aikatasosta kulloinkin on kyse.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuoden 2009 parhaalle esikoisteokselle voittanut "Sinun jälkeesi, Max" kertoo siamilaisista kaksosista Maxista ja Isaacista. Saksassa syntyneet kaksoset viettävät liikkuvaa sirkuslaisen elämää maailmansotien välisen ajan Euroopassa ja kirja kuljettaa lukijaa heidän mukanaan ajassa ja paikassa. Matkallaan Max ja Isaac tapaavat mitä kummallisimpia ihmisiä, näkevät ja kokevat monenlaista sekä kuulevat ja kertovat tarinoita.

Max ja Isaac ovat kyljestä kiinni toisissaan, minkä vuoksi he ovat aina yhdessä. Luonteiltaan he ovat kuitenkin hyvin erilaiset: Max on fyysinen ja rohkea, Isaac puolestaan herkkä ja ajatteleva. Heidän on erilaisuudestaan huolimatta pystyttävä jakamaan keskenään käytännössä kaikki. Kirja kertoo myös veljesten keskinäisestä rakkaudesta ja luottamuksesta; jo pikkupojista alkaen heidän on täytynyt oppia ottamaan toisensa huomioon.

Mielestäni kirja on ennen kaikkea kertomus erilaisuudesta. Lähes kaikki Maxin ja Isaacin tapaamat henkilöt ovat jollain tavalla omituisia tai erikoisia, suurin osa jonkin fyysisen poikkeavuuden takia. Mutta myös ns. normaalit henkilöhahmot paljastuvat varsin erikoisiksi tyypeiksi. Kirja saa pohtimaan normaaliuden ja erilaisuuden rajoja sekä ihmisen tarvetta tulla hyväksytyksi.

Kirja oli mielenkiintoinen lukukokemus tulvillaan Euroopan ja Helsingin köyhyyttä ja värikkyyttä, poikkeuksellisia ihmiskohtaloita ja onnen etsintää – sekä suurta rakkautta.