Joyce Carol Oatesin Putous tempaa lukijan heti mukaansa. Varsinkin kirjan alun suorastaan maaginen tunnelma kietoi piti ainakin minut tiukasti otteessaan.
Kirja alkaa traagisissa merkeissä, kun vastavihitty aviomies heittäytyy Niagaran putoukseen häämatkan ensimmäisenä aamuna. Leskeksi jäävä tuore vaimo Ariah jää odottamaan miehensä ruumiin löytymistä ja saa lehdistössä nimen Niagaran leskimorsian. Tämän unenomaisen jakson aikana Ariahin rinnalle löytyy lakimies Dirk Burnaby, jonka kanssa hän pian avioituu.
Ariah ja Dirk elävät yhdessä, rakastavat toisiaan ja saavat lapsia. Ariah on kuitenkin hyvin epävarma suhteessaan niin mieheensä kuin lapsiinsa. Hän ei ole juuri lainkaan kosketuksissa perheen ulkopuoliseen maailmaan ja muuttuu ajan kuluessa yhä eristäytyneemmäksi. Ariahin vainoharhaisuuden lisäksi perhe-elämää tulee vaikeuttamaan Dirkin paneutuminen suureen ympäristörikoksia käsittelevään oikeusjuttuun, jossa syytettynä on kaupungin virkamiehiä sekä suuria teollisuuslaitoksia.
Useat onnettomuudet kohtaavat perhettä. Onko se todella kirottu, kuten useampikin sen jäsenistä uskoo? Voiko epävakaan äidin kasvattamista lapsista varttua tasapainoisia aikuisia? Putous kuvaa vaikuttavasti yhden perheen ja sen jäsenten vaiheita lähes kolmen vuosikymmenen ajan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti